Ahdistus omasta terveydestä

Jotta tämä blogi saisi myrskyävän alun, on hyvä aloittaa jostakin. Olen miettynyt erilaisia aiheita ja tiettyä järjestystä, jonka mukaan tekstejä olisi hyvä julkaista. Koska olen kaikkea muuta kuin looginen ja järjestelmällinen ihminen, en osaa kehittää tähän toimivaa punaista lankaa. Ehkä on siis parempi kirjoittaa aina sellaisista aiheista, jotka sillä hetkellä tuntuvat tärkeimmiltä. Viimeaikaisin pohdintani on liittynyt tämän ahdistuneisuuteni palaamiseen pitkän tauon jälkeen, mutta syiden ja seurausten kartoittaminen viimeisen puolen vuoden ajalta tuntuu nyt liian haastavalta. Voisin siis aloittaa yleisimmästä aihealueesta, johon ahdistukseni kytkeytyy, eli oma keho ja terveys.

Alkuun on myös hyvä todeta, että Google ja erilaiset keskustelupalstat, lääkärisivustot yms. on saatanasta ja niitä ei todellakaan kannatta IKINÄ lukea. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Tämä viisaus pitää kohdallani täysin paikkaansa vaikka saisinkin informaatiota, joka tukisi ajatusta siitä, että minulla on kaikki hyvin. Yleensä tekstien lopussa on nimittäin oma irrallinen kappaleensa, jossa todetaan kyseisen vaivan voivan johtua myös harvinaisesta geenimuunnoksesta, alkavasta syndroomasta X tai Y tai siitä-tästä-tuosta. Ja koska on universumin tahto, että minulle tulee käymään huonosti, on ttodennököistä, että juuri minä olen se yksi miljoonasta. Syöpä on vasta se ensimmäinen diagnoosi, jonka itselleen antaa - muut kymmenen miljoonaa muuta harvinaisempaa sairautta seuraavat perässä.

Ensimmäisessä postauksessani kerroin, että suorastaan ravaan lääkäreissä. Jotta tästä kierteestä saisi edes jotenkin ymmärrettävän kuvan, voin antaa esimerkkejä tilanteista, jotka ovat saaneet psyykeeni säännöllisesti romahtamispisteeseen.

Olen käynyt lääkärissä, koska

• Huomasin isovarpaani kynnen alla jotain kummallista mustaa kertymää. Googlasin heti ensimmäiseksi "Dark spot under a toe nail" ja vastauksena oli melanooma. Lääkäriin tulisi mennä heti! Soitin kaikki kaupungin yksityiset lääkärikeskukset läpi ja vaadin saada tavata ihotautilääkärin mahdollisimman nopeasti. Yksi aika löytyi. Lopputulos oli, että kynnessä oli lievä sieni-infektio, jonka seurauksena kynnen alle oli päätynyt mustista sukistani nukkaa. Sieni on hoidettu nyt pois ja kynnet ovat kauniit, mutta vajaa 80 euroa meni sinne. 
• Huomasin päänahassani pienen, ehkä senttimetrin halkaisijaltaan olevan kaljun kohdan. Diagnosoin itseltäni alkavan pälvikaljun radikaaleimman muodon. Tulisin siis kokonaan kaljuksi. Sain lääkäriajan viikon päähän, jolloin lääkäri totesi kaljun kohdan olevan jonkinlainen arpi, jota en ole vain aikaisemmin huomannut. Ilmaisin lääkärille huoleni mahdollisesta arpeuttavasta kaljuudesta. Ei kuulemma täytä kriteereitä. Tästä on nyt muutama kuukausi, ja alue on pysynyt täysin samanlaisena. Jälleen kerran sinne meni noin 80 euron erikoislääkärimaksu.
• Söin kotona noin kymmeneltä illalla näkkileipää. En varmaan pureskellut kunolla, sillä minusta tuntui, että osa näkkileivästä olisi jäänyt nieluuni kiinni. Sain ajan lääkäriin jälleen, jossa asiaa tutkittiin, mutta nielussani ei näkynyt mitään. Kuulemma pieni haava voi saada aikaan palan tunteen kurkussa. Sain lähetteen erikoispoliklinikalle, mutta väsymyksestä johtuen en sitä käyttänyt. Noin parin päivän kuluttua vaiva oli poissa. 
• Sain keskiyöllä lievän sähköiskun kattolampustani ja olin varma, että nyt kuolen. Meinasin soittaa itselleni ambulanssin, kunnes ystäväni sai minut järkiini. Soitin kuitenkin päivystävävälle terveydenhoitajalle, jonka kanssa keskustelin asiasta. Kuulemma periaatteena on, että sähköiskun jälkeen olisi hyvä hakeutua päivystykseen mahdollisen sydämeen kohdistuneen vamman vuoksi. Romahdin kotona täysin ja totesin itselleni, että jos minun on nyt tarkoitus kuolla lampusta saamaan sähköiskuun, olkoon niin. Hengissä ollaan.
• Olen stressannut kasvojeni lieviä punoittavia kohtia, jotka kosmetologin mukaan ovat suomalaiselle ihotyypille ominaista couperosaa. Tiedän nyt kuitenkin, että couperosa voi johtaa ruusufinniin, joka on jo paljon ikävämpi vaiva. Olen tämän stressin keskellä konsultoinnut ihotautilääkäreitä mahdollisista laserhoidoista tämän olemattoman vaivan poistamiseksi.
• Luulin yksittäistä näppylää luteen puremaksi ja menin näyttämään tätä lääkärille. Se oli aivan tavallinen finni. 
• Löysin kaulastani hieman tavallista suuremman pienen patin. Olin aivan varma, että tämä on nyt syöpä. Ajatuksiani ei auttanut yhtään uutisointi tapauksista, joissa potilaita on lähestulkoon käännytetty vastaanotolta pois, sillä kyseessähän on vain pieni rasvapatti. NOT! "Se olikin pahalaatuinen syöpä." Kaulani ultraäänättiin ja radiologi kertoi vain sen olevan ihan tavallinen imusolmuke. 
• Olen saattanut ravata kolme kertaa peräkkäin HIV-testissä, jonka jälkeen olen myös käynyt ottamassa kaikki mahdolliset sukupuolitautitestit just for sure. Kaikki ovat tulleet takaisin negatiivisina. Kolmen kuukauden itämisaikana olen lukenut erilaisia HIV-positiivisille tarkoitettuja julkaisuja ja ottanut selvää juridisista oikeuksistani. 
• Tällä hetkellä kauhistelen irtoilevia hiuksiani (joita siis lähtee todella vähän päivässä, kun normaalitahti ihmisillä on 50-100). Huhhei.

Listaa voisi jatkaa vielä paljon eteenpäin, sillä mukaan mahtuu myös hammaslääkäripalvelut, isännöitsijä, ympäristökeskus ja moni muu taho. Ei siis mikään ihme, että sinkkuja tässä ollaan.

Ja suurena vitsinä lopuksi: poltan tupakkaa ja paljon. Juon myös alkoholia enemmän kuin ehkä pitäisi. Nämähän edesauttavat terveyttä todella, todella paljon.