perjantai 4. heinäkuuta 2014

Heippa.

Olen alle 30-vuotias mies ja kärsin yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä.

Blogini on perustettu täysin itsekeskeisistä syistä. En käy enää terapiassa ja huomaan, että jatkuva tarpeeni avautua ei ole kadonnut mihinkään. Haluan myös säästää läheisiäni, joten uskon tämän olevan täydellinen väylä tunteitteni ilmaisuun.

Oireiluni on aaltoilevaa, joten blogin päivittäminen tulee todennäköisesti noudattamaan tämän sairauden rytmiä. Kommentoida saa ja vinkkejä voi jakaa sekä pyytää. Terveydenalan ammattilainen en ole, joten mahdolliset neuvoni ovat itse hyväksi havaittuja, eivätkä ne perustu minkäänlaiseen tieteelliseen perustaan. Jos joku saa kirjoituksistani lohtua tai apua, hyvä homma. Pyrin myös viimeiseen asti välttämään angstia ja yritän suhtautua sairauteeni niin objektiivisesti kuin vain pystyn. Rehellisiä itkupostauksia tulee varmasti, sillä elämä ei todellakaan ole hirveän kivaa. Mutta suuntanani on ehdottomasti huominen, joten märehtimään en mielelläni jää.

Lyhyesti voin kertoa sairaudestani seuraavaa

  • Sain diagnoosini noin pari vuotta sitten. Samaan aikaan minulla todettiin keskivaikea masennus.
  • Tilaani on hoidettu sekä lääkkeillä että terapialla. Terapiassa en enää käy ja ensimmäiset lääkkeeni lopetin edellisenä syksynä. Nyt olen kuitenkin aloittanut jälleen lääkityksen uudella reseptillä.
  • Vaikka olen kärsinyt ahdistuneisuushäiriöstä virallisti kahden-kolmen vuoden ajan, koen, että häiriöni juuret ulottuvat ainakin varhaiseen murrosikään.
  • Minua ahdistaa lähes tulkoon jokainen päivä. Ahdistuneisuuteni oireilee välillä vain lievänä taustalla olevana häiriönä tai voimakkaina ahdistuneisuuskohtauksina.
  • Ahdistukseni aiheuttaja vaihtelee. Pääosin laukaisevat tekijät liittyvät joko terveydentilaani tai ulkonäkööni. Minulle on myös ominaista olla yhdellä kertaa ahdistunut jostain tietystä asiasta hyvin paljon. Kun ahdistukseni kohde on ikään kuin ”selätetty” ja se ei enää vaikuta minuun, uusi häiriötekijä ilmestyy noin kahden viikon tai kuukauden kuluessa. Näiden kahden vaiheen välissä pääsen kaikkein aidoimmin rehelliseen onnellisuuden tilaan.
  • Käytän älyttömästi terveydehuollon palveluita niin terveyskeskuksista yksityisiin terveysasemiin, työterveyshuoltoon ja hammaslääkäreihin ja suuhygienisteihin. Minun on pakko päästä mahdollisimman nopeasti näyttämään ”vaivaani” ammattilaiselle samantien.
  • En uskalla edes heittää minkäänlaista arvioita sairauskustannuksistani. Olen pienituloinen, joten epäsäännöllisen säännöllisesti nämä lukuisat lääkärireissut vievät budjetistani mukavan osan.
  • Olen aivan helvetin kyllästynyt tilanteeseeni ja haluan tämän loppuvan. Nyt.

Jos joku tänne eksyy, tervetuloa lukemaan. Pyrin suhtautumaan tähän kaikkeen huumorilla, sillä ei tästä muuten tulla selviytymään.

Kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti